Suoraan sisältöön
Olisipa oma mökki. Olisipa vettä ja ranta, olisipa mustikan varvut ja kävyt varpaiden alla. Olisipa paikka, jossa asfaltti on kaukana ja metsä ihan kainalossa. Olisipa hyttyset ja perhoset, kivillä sammaltukka. Ja niin kävi, vaikka sitä on vieläkin vaikea uskoa. Niin kävi, vaikka sen piti olla pelkkä kaukainen sitten kun -unelma.

Julkaistu 11.07.2022

Hanna Katajarinne: Olemme perillä

Olisipa oma mökki. Olisipa vettä ja ranta, olisipa mustikan varvut ja kävyt varpaiden alla. Olisipa paikka, jossa asfaltti on kaukana ja metsä ihan kainalossa. Olisipa hyttyset ja perhoset, kivillä sammaltukka. Ja niin kävi, vaikka sitä on vieläkin vaikea uskoa. Niin kävi, vaikka sen piti olla pelkkä kaukainen sitten kun -unelma.

Vuosi sitten toukokuussa selailin nettiä hajamielisenä. Sataa tihkutti, sydän oli toisesta koronakeväästä painava. Sitten silmiini osui myynti-ilmoitus Tori.fi-sivustolla. 

Hämärät kuvat lammenrannasta ja pienestä tönöstä metsän keskellä. Mutta ne riittivät meihin sytyttämään valon. Harkittiin kaksi sekuntia, ja laitoin ilmoittajalle viestin.

Kahden päivän päästä olimme matkalla Mikkelin Kalvitsaan Löytynlammen rannalle katsomaan voisiko sitten kun-unelmasta tullakin nyt kun-unelma.

 

Ja niin tuli. 

Eihän se tietenkään ollut millään mittapuulla järkevä ostos. Meillä on suuri uusperhe ja mökki on postimerkin kokoinen. Ei sähköjä, ei juoksevaa vettä. Mutta on hiekkaranta, laiturin vastapäätä pikkuinen saari, kuikkapariskunta ja joutsenten aamulennot. On sielunmaisema, karpalosuo ja mustikkameri. 

 

Ja on kohtalo. Mikkeli oli kotini yli 20 vuotta, kunnes rakkaus vei Päijät-Hämeeseen. Puolisoni mummola ja lapsuudenkesät olivat Kalvitsassa. Olimme tulleet vahingossa takaisin kotiin. 

 

Ensimmäinen kesä meni huokaillessa onnesta ja ihastuksesta. Ei ollenkaan talviasuttava saunamökki muuttui sellaiseksi sisun ja kaasulämmittimen avulla. Uutta vuotta vastaanotettiin tähtien alla hiljaisuudessa. Hiihtolomalla istuin aamukahvilla katselemassa kun kettu juoksi jään yli. 

Nyt laskemme päiviä meidän ensimmäiseen jäidenlähtöön. 

 

Mökkiseutu on tullut rakkaaksi. Olemme saaneet uusia ystäviä, ihan meidän näköisiä ihmisiä. Hiekkateiden mutkat on koirallekin tutut, viimeisestä risteyksestä puhkeaa ulina joka kertoo: viimeinkin perillä!



Ja niin se on, olemme perillä.

Mitä siitä, että mukavuudet tarkoittavat ikkunaa ulkohuussissa ja puhdasta kaivovettä, saunassa loimottavaa tulta ja tähtiä täynnä olevaa taivaankattoa. Ja sitä, että huolet valuvat hartioilta mökillä, jossa ei ole yhtään virhettä.

 

Hanna Katajarinne

Kun sanat riittävät

Artikkelikuva: Visit Finland / Anneli Hongisto

Jaa kirjoitus